|
Anna pois rauhattomuus, ota
vastaan kaiken peittävä rakkaus, lue sitten hitaasti KAIKEN PEITTÄVÄ RAKKAUS ON
PUNAISTA, SINISTÄ, RUSKEAA, VIHREÄÄ JA LÄPIKUULTAVAA Minä olen kaikkien muiden
tavoin antanut rakkauden värin olla loistavan punainen kuin veri ja sydän.
Mutta elämänkudoksessasi sinä voit nyt heittää kuteeksi jotain rohkeaa ja
odottamatonta. Pistä sydämellisen punaisen perään välittömästi neljä lankaa:
kaunis vedensininen, syvä mullan ruskea, kasvien kirkas vihreä ja väreilevän
ilman läpikuultava valkoinen. Nämä neljä lankaa ovat Kaiken peittävän rakkauden
merkkejä, hienointa mitä maailmankaikkeudessa löytyy Jumalan itsensä
lisäksi. Jumalan rakkaus virtaa kuin
auringonvalo yli koko maan. Kristillinen uskomme on
luomisuskoa, joka sisältää ihmeellisen ristiriidan: Jumala on luomisessa – ja
Jumala ei ole luomisessa. Ristiriita on ihmeellinen siksi, että se syvimmältään
on vain näennäinen. Jumalaa ei voi koskaan samastaa mihinkään luotuun, sillä se
on epäjumalanpalvontaa. Jumala on aina enemmän. Jumalaa ei voi koskaan erottaa
luodusta, sillä se on epäuskoa. Se on Jumalan rajoittamista. Jumalahan on kaikkialla läsnäoleva. Jumala ei ole koskaan
kaukana poissa. Minne kuljetkin on
Jumala jo siellä, mitä teetkin on Jumala silmiesi edessä. Niin yksinkertaista se on.
Tietysti usko ja teot kuuluvat yhteen. Jos olisin sanonut isälleni: ” Isä, minä
pidän sinusta” ja kivittänyt hänen hevostaan tai jos olisin sanonut äidilleni ”
Voi äiti kuinka pidänkään sinusta” ja katkonut hänen pelargoniansa, olisi
kumpikin syvästi huolestunut. Onko pojasta tulossa konstikas.? Teot olisivat
huutaneet sanoja kuuluvammin. Kristillinen usko, joka ylistää
Luojaa sunnuntaina mutta häpäisee hänen töitään maanantaina, on tuhon oma.
Suurimmat sanat ovat Vastuu ja Arvostus tai Hellyys ja Kunnioitus. Ne seuraavat
meitä vuorovaikutuksessamme kaikkien olentojen kanssa maan päällä.
Kokonaisvastuu on ainutlaatuinen inhimillinen tehtävä. Sitä taakkaa ei eläin- ja kasviystäviemme tarvitse kantaa.
Maan tietoisina vuokralaisina me kannamme vastuun niiden puolesta. Tehtävämme ei ole helppo,
sillä elämme toisistamme. Opettajani Elämän kunnioituksessa, Albert Schweitzer,
otti huolehtiakseen merikotkan, joka oli katkaissut jalkansa. Mutta voidakseen
pitää sen hengissä, hänen oli pakko kalastaa virrasta. Mutta ihminen voi sanoa:
Haluan vähentää kärsimystä sen sijaan, että lisään sitä. Voin lopettaa
tarpeettoman tappamisen ja vahingoittamisen, voin kunnioittaa eläimiä
silloinkin, kun joudun tappamaan niitä. Ruotsin kirkon
ympäristösuojelun sihteerillä on lampaita. Lammastilaa ei voi pitää teurastamatta lampaita. Hän
halaa lampaat hyvästiksi, kiittää niitä siitä, mitä ne ovat tehneet, ja niin
ne, sitä tietämättä, joutuvat kuolemaan. Ilman eläimiä ei pohjoinen
kotikylänikään olisi säilynyt hengissä. Ja ilman huolenpitoamme, ei eläimiä
olisi ollut. Kiitämme toisiamme elämästä. --------------------------------------------------- Kehotan sinua hartaasti joka päivä rukoilemaan kaiken peittävää rakkautta: Tee minusta äärettömän laupeutesi välikappale. Täytä minut sellaisella myötätunnolla, että en pidä mitään liian vähäisenä. Tee minusta elämän parantaja ja hoitaja. Anna tuulten tanssia puhtaiden vetten yllä. Anna maan laulaa vihreää lauluaan. Anna eläinten leikkiä ja löytää lepopaikkansa. Anna ihmisen viljellä ja saavuttaa kypsyytensä. |