Temppeli on kaikissa kulttuureissa taivaan ja maan, ajan ja iäisyyden, pyhän ja maallisen kohtauspaikka. Temppeliä pidetään paikkana, jossa ihminen saa voimaa ja jossa hän löytää rauhan. Maailma tarvitsee nyt erityistä huolenpitoamme, siksi nimi: Luonnon temppeli.
Kupoli ja katto edustavat taivaankantta, siksi kupoli on päällystetty kullalla ja koristeltu tähdillä. Lovisa on piirtänyt kupolin Elämän enkelin. Enkeli nojaa ankkuriin, toivon merkkiin ja kantaa palavaa soihtua, elämän merkkiä. Oven yläpuolelle on kirjoitettu: JA RAUHA MAASSA. Temppeli on kovin vaatimaton, mutta siihen mahtuu suuria symboleja vanhoilta ajoilta. Luonnon temppelissä niitä on melkeinpä enemmän kuin puurakenteita. Seinämaalausten mestari, kun puhutaan lintujen, perhosten ja pikkuötököiden kuvaajista, on naapurimme ja ystävämme Gräsössä, Skellefteån kaupungin tyttöjä, olympialaisten osanottaja ja taiteilija Doris Asplund. Kiitos!
Luvulla yksi on tärkeä osa vanhassa temppelisymboliikassa, jossa se kuvaa Yhtä ainoaa, Kaikkeutta, jakamatonta, kaiken ykseyttä, Lähtökohtaa ja Päämäärää, Jumalaa.
Seinämaalauksia dominoi Elämän puu tai Maailmanpuu, joka kasvaa Elämän lähteellä. Puu on idässä, auringonnousun ja uuden päivän ilmansuunnassa. Meidän puumme on viinipuu (viittaa Raamatun traditioon, Kristuksen sanoihin ”Minä olen viinipuu, te olette oksat”). Puu on laajemmassa merkityksessä ihmisen ja kirkon symboli (Ps 1: 3). Sielu etsiytyy lähteelle valkoisen peuran tavoin (Ps 42:2)
Puun juurella on ikoni Neitsyestä ja Lapsesta, jonka on maalannut ja lahjoittanut ikonimestari Mikael Pietarista. ”Sielun peilin” (2 Kor 3:18) ja Elämänpuun vieressä ylistävät aurinko, kuu ja tähdet, maan kukat, sade, meren aallot ja kaikki luodut teerin, kiirunan, naurulokin,västäräkin ja perhosten johdolla Pyhä neitsyttä ja Lasta. Pohjoisen seinän petolinnut istuvat poispäin katsellen, mutta näennäisesti tuhoisa on tarpeellista elämän kokonaisuudessa. Kuolema on osa elämää.
Luku kolme on tärkeä useimpien kansojen keskuudessa. Kristillisessä uskossa se kätkee jumalaisen salaisuuden. Sen takia temppelissä on kolme suurta ikkunaa, ja kolme pientä ylhäällä tornissa.
Luku neljä on maailman luku (vrt. neljä ilmansuuntaa, neljä tuulensuuntaa). Lattialla on neljä jakkaraa ja siinä virtaa neljä paratiisin joen haaraa (1. Moos 2:10-14). Joki, joka kastelee pohjoisen jatkaa kulkuaan yli kynnyksen ulos kuivaan kallionuomaan, jossa on kalliopiirroksia (esi-isiemme kunniaksi).
Luku kahdeksan edustaa ajan ja iankaikkisuuden kohtaamista, alkua jollekin uudelle. Ajateltiin, että viikko, joka jatkuvasti toistaa seitsemää päiväänsä, kohtaa ”kahdeksannen päivän, päivän, jolloin aurinko ei lainkaan laske”. Kahdeksikko yhdistyy Raamatussa tabernaakkeliin ja temppeliin. Siksi vanhaan aikaan kirkossa rakennettiin mielellään kahdeksankulmaisesti, erityisesti kastekappeleita. Luonnon temppeli on kahdeksankulmainen. Sen katossa olevat tähdet samoin, katolla on sama muoto. Sisään temppeliin tullaan oviaukon kahdeksan kiven kautta.
Luku yhdeksän edustaa pyhää ja hyvää (3x3). Elämänpuun oksilla riippuu yhdeksän viinilasia merkkinä hengellisen elämän parhaista hedelmistä ihmisessä: Rakkaus, Ilo, Rauha, Kärsivällisyys, Ystävällisyys, Hyvyys, Uskollisuus, Nöyryys (suom. raamatunkäännöksessä Lempeys), itsehillintä (Gal 5: 22-23). Valkoiset kyyhkyset ovat Hengen vertauskuva.
Luku 24 (3x8 tai 12+12) on täydellisyyden merkki. Katossa on 24 tähteä (Ilm 4:4).
Seinien tekstit ovat JO Wallinin virrestä ”Missä on ystävä” ja Johannes Kolmodinin ”Kukoistuksesta”. Kupolista roikkuu koivunjuurinauhoissa Egyptiläisen koptilaisen nunnan nahkatyöhön kiinnitetty strutsin muna Sudanista. Muna on ikivanha elämän symboli jo faraoiden ajoilta. Itäisen ortodoksisen perinteen kirkoissa vertauskuvaa käytetään usein. Samoin meidän pääsiäismunissamme. Kaksi arkkienkeliä vahtii ovea ikoneissa Eritrean koptilaisesta kirkosta.
Kynttiläalustat ovat Valamon luostarista. Rukousnauha, meditaation ja rukouksen Rukoushelmet ovat paikallaan itäseinällä.
Kuolemansynnin vertauskuvana pohjoisseinällä kanahaukka on saanut saaliikseen valkoisen kyyhkysen.
Seinämaalauksissa voi Elämänpuulta vastapäivään nähdä boakäärmeen, naurulokin, merikotkan, kanahaukan, varastelevan harakan (ahneuden, ehkä ympäristön vaarallisimman vihollisen vertauskuva), teerin, kiirunan, tikan, ”quetsalin” (Meksikon ja keskiamerikan intiaanien pyhän linnun), varpuspöllön, Niiskuneidin ja Muumin, Apolloperhosen, La Belle Damen, mielikuvitusperhosia, paratiisilintua, kuningaskalastajan, tiaisen, kovakuoriaisen, hopeatiiran, orkideoja, muurahaisia, korentoja, heinäsirkan, mustanharmaan linnun, kolme pientä pääskystä, kolme suurempaa haarapääskyä (neitsyt Marian lintuja), kimalaisen, hopeakorennon, mielikuvitus perhosia, sitruunaperhosen, kultakuoriaisen, heinäsirkan, leppäkerttuja, ava-papukaijan, mielikuvituslinnun, kärpäsen hämähäkinverkossa, lintuhämähäkin, ristilukin, meriharakan, kaislikkoa, kyhmyjoutsenen, lokin, ruohoa, hautovan linnun, tuulta, aaltoja, sadetta ja perhosia.
Kupolissa voi nähdä lintuja korkeuksien korkeuksissa. Merilokki, kotkia, harakoita, joutsenia, muuttolintujen auran…
Lattiaa koristavat valkovuokot ja sinivuokot virtojen äärillä. Ajattelin psalmia 23 niitä maalatessani.
Temppeli valmistui kesällä 1997. Vuonna –98 vaimoni Britt-Louise katseli tavanomaisen lempeästi kuinka huvi- ja vierasmajaksi suunniteltu maja muuttui temppeliksi (minulle se on yksi ja sama).
Mihin sellaista majaa tarvitaan? Eihän se hyödyllinen ole mutta sehän siinä juuri onkin. Stig, Börje ja Doris raahasivat kiviä, Sture Berg rakensi talon kehikon, Doris taiteili, Göran Berggren, osaava ja avulias Linköpingin naapurimme, avusti katon ja kupolin rakenteissa. Mattias auttoi minua tornin teossa, Lovisa oli mukana ja maalasi. Axe, Knut ja Erik osallistuivat katteen tekoon. Kiitos kaikille teille, jotka autoitte!
Temppelin rakentaminen on ollut mukavaa. Ikävää, että se on valmis (mutta odotan seuraavaa päähänpistoa). Kaikista virheistä olen yksin vastuussa, mutta se ei vähääkään huoleta minua. Tulkoon hyödyttömästä huvimajasta, Luonnon temppelistä, merkki sille, jolla on silmät nähdä.
Martin Lönnebo